Viidakossa suhisee. LaoLao pioneerimatka Laosiin!

P13 | Pakse - Bangkok

2009-12-10T01:46:00.000-08:00

P13 | Pakse - Bangkok

+25 - +33 | ... ja sitä aurinkoa...

Rentoiluaamupäivä. Ari, Kari ja Pasi lähtevät kohta kukon laulettua lentokentälle. Me muut hengailemme aamupäivän Paksessa. Itse ennätän ostaa elämäni lyhytelämänkaarisen repun. Vetoketju sanoutuu irti tehtävistään ennen kuin sen honmat ehtivät alkaa. Sitä omistussuhdetta kesti tunnin. Kauppias antaa uudeen.

Puolilta päivin minibussilla Thaimaan rajalle, joka kohdalla tunti hotellista lähdön jälkeen. Rajamuodollisuuksien jälkeen toinen tuntia ja olemme Ubon Rathashanin lentokentällä aikaisin kuin maalaiset. Tai kuusi meitä enää jäljellä. Aaro lähti SEA-Gameja katsomaan Vientiaaneen ja Kirsi ja Paksen relailemaan muutamaksi päiväksi.

Ubon R. lentokentällä koittaa merkittävä hetki, PeterPanBiken LaoLao -videon maailman ensi-ilta. Sami on joka ilta tehnyt pätkän videota ja sai sen Ubonissa valmiiksi... ehkä Samista tulee isona videomies... ;) ...

Lento Bangkokiin on alkuillasta ja Bangkosissa porukka harvenee entisestään. Tiina, Esko ja Heikki jatkavat Suomeen. Tommi Pattijoelle. Minä ja Sami otamme suunnaksi Bangkokin... hyvällä onnelle löydämme vielä pari palaa sushia iltapalaksi.

Ja tämä blogi vaikenee nut... kiitos Kirsi, Tiina, Aaro, Ari, Esko, Heikki, Kari, Pasi, Sami ja Tommi hienosti pomppumatkasta... ja kiitos sinulle joka olet tätä seurannut. Elämän tarkoitus on ajaa moottoripyörällä... ;)

---

yläkuva; Virallinen päättärikuva hotelli Paksen katolta.

P12 | Don Khong - Pakse

2009-12-08T18:47:00.001-08:00

P12 | Don Khong - Pakse

130km | +25 - +33 | ... ja sininen taivas... ;)

Hyvät pölyt saatiin myös viimeiselle päivälle. Päivää kuvaa parhaiten taajamaedurointi... ajoimme ensimmät 50km Mekongin rantaviivaa pikkupolkuja, pikkumökkien ja pikkukanaparvien keskellä... ja taisi olla koko reissun toiseksi hauskin ajopäivä.

Ennätyksiä myös rikottiin päivän ensimmäisellä 100km onnistuimme saamaan neljä takarengasta puhki. Pasi aloitti, Sami puhkoi toisen, minä kolmannen ja Kirsi neljännen. Joka renkaasta löytyi naula.

Jokiylityksiä oli myös kaksi... Mekong kuitenkin sen verran leveä että siitä ei pääse konepyörällä yli kovallakaan vauhdilla. Tai yksi ylitys oli Mekong ja toinen sivuhaara. Kulttuuriakin tuli tänään harrastettua. Bongasimme Laosin ykkösnähtävyyden ja Angor Watin serkun Wat Phun... tai ryhmämme kulttuuriryhmä bongasi. Muut ajoivat suoraan Pakseen... ;)

Kirsilläkin kulki pyörä tänään konevoimalla koko päivän. Toissapäivänä meni kilometri Kirsivoimalla. Kirsi ajoi reippaasti kärjessä, tankkasi itsekseen, ajoi kilometrin pätkän joenrantaan... ja sinne samui. Kilometrin työntö takaisin päätielle sai veret kiertämään... ja melekin yhtä kuohkeasti veret virtasivat kun tulimme paikalle ja napsautimme Kirsin tappokytkimen pois päältä... sattuu näitä oikosulkuja kokeneillekin kuskeille... ;)

Ruutulippu heilahtaa Paksessa puolitoistatuntia ennen auringonlaskua. Paluuprosentti edelleen 100%. Hauska matka ja hyvä porukka. Nut hotellin katolle päättäripäivälliselle ja aamulla kohti Bangkokia.

yläkuva; Pasi kiitää Don Khongin aamussa tyhjällä takarenkaalla... no eteni ainakain.

toiseksi ylin; Mekongin yli neljän pyörän lautalla.

keskellä; Pyörät piti laskea peräedellä alas lauttaan. Oli tulla hiki... ja tulikin.

toiseksi alin; Perinteinen vetolossi joka veti kaksi pyörää kerrallaan. Sami ja Tiina ylitysvuorossa.

alakuva; 40% ryhmämme kulttuuri jaostosta tauolla Wat Phun huipulla.

P11 | Don Khong / Mekong

2009-12-07T03:55:00.001-08:00

P11 | Don Khong / Mekong

0km | +25 - +32 | Ja sinine oli taivas... ;)

Aurinkomatkapäivä... aamiainen Mekong maisemalla ja joelle Laosin saaristoon. Laos ei ensimmäisenä tule mieleen kun aletaan puhumaan saaristoista, mutta Laosin etelässä Mekongilla on noin 4000 saaren rypäs, jossa matkailu kasvaa humisten. Kasvua ollut joka vuosi sitten 1999 jolloin rajat avattiin valkonaamoille.

Uimakerhoon Mekongin Delffiinit liittyy ainoastaan Kirsi ja Tommi... me muut mamistelemme. Ihan oikeita delfiinejä näemme itseasiassa useitakin päivän viimeisellä rastilla missä Laos ja Kambodza kohtaavat. Itseasiassa kävimme Kambodzan puolella iltapäiväkaljalla... Angor Watia tietty sen Kambodzassa olla pitää.

Tiinasta olisi pitänyt saada kuva kun hän heittäytyi mahalleen bussin katolla. Kiipesi vauhdissa katolle, nousi suorille jaloilla ja kunnon töyssy oli poistaa Tiina katolta saman tien. Onneksi Tiinalla nopeat reflreksit. Kokeilin itsekin kattokyytiä... menee asvaltilla ok, mutta endurotiellä sitä jotenkin mielummin on sisätiloissa... lieneekö lähestyvän keski-iän aikaansaannosta. Mukava rento päivä kaikenkaikkiaan. Huomenna viimeiset pölyt tämän seikkailun osalta.

---

yläkuva; Siellä missä virallisissa paikoissa Laosin lippu niin vieressä aina sirppi ja vasara.

toiseksi ylin; Mr Matomäki yhden miesvoiman menopelillä Don Kone saarella.

keskellä; Ruohonleikkuri mallia buddhaluostari... maitokärryyn viritetty pitkähäntäveneen moottori ja siitä tuunattu nurminiitin... ;)

toiseksi alin; Pasi ja Aaro bussin katolla matkalla delffiinejä bongaamaan.

alakuva; Mahtuu ne isotkin miehet pieneen delffiininbongaus alukseen.

P10 | Savalanh - Don Khong

2009-12-07T03:35:00.000-08:00

P10 | Savalanh - Don Khong

+24 - +31 | 260km | Sol, Sol y Sol

Lämpenee lämpenee etelässä... ;) ... aamiaiselle kolmanteen vasemmalta, mikä oli melkein illallispaikka. Psyykkiset koneet lähtevät käyntiin puolikasilta nuudelikeitolla ja fyysiset puoliysiltä pienellä ryypyllä tai kahdella. Samilla ja Pasilla menossa pushstart -vaihe.

Päivän ensimmäinen pysäkki on henkimaailmaan uskovan Kamu -heimon kylässä, missä mikään ei ole muuttunut muutamaan sataan vuoteen, ei ainakaan jos poistettaisiin satelliittiantennit kyläkuvasta. Siinä missä suomalainen ostaa yhä isompaa flätskriiniä kamuheimolainen ostaa sateliittiantennia, jotka istuvat perinnetalon pihaan yhtä hyvin kuin kyykkypyörän katteet offroad pyörään.

Toinen pysäkki on vesiputouksilla kahvinviljelyalueella ja kolmas pysäkki menee, kahviplantaasi jää seuraavaan kertaan kun porukka singahtaa omia aikojaan vaijerit kireällä kohti Pakse jossa huikaisevan palan breikki.

Päivän loppuosuus Paksesta Don Khong saarelle hyvää asvalttia. Hyvän hotellinkin olin varannut, mutta koko hotellia ei löytynyt saarelta. Seuraavana päivänä selvisi, että hotelli oli 200km pohjoiseen Savannekhetissä... ;) ... mutta ei hätiä mitiä, löysin tilalle vähintään yhtä hyvän. Herra Pon, jonka majoituspalveluja olen käyttänyt ennenkin oli saanut kaksi viikkoa sitten valmiiksi uuden hienon hotellinsa, jossa neljän tähden huoneet kahden tähden hinnoilla.

Päivä päättyy herra Pon'in terassilla Mekongin rannalla Maamme lauluun. Muut asiakkaat katsovat vähän hitaasti että mikäs noille tuli. Kerroimme että itsenäisyyspäivä ja lupasimme olla laulamatta enempää... ;)

---

yläkuva; Sika... yksi monista väistettävistä objekteista tiellä. Yhtään sikaa ei kuitenkaan kopissut pyöriimme. Sen sijaan kaksi kanaa, yksi käärme ja yksi koira.

toiseksi ylin; Putkipoikamme Heikki ja Pasi kuvaamassa vesiputouksen nieluun.

keskellä; Kalastaja ja saaliinkantaja. Kalastajalla oli pieni harppuuna jolla pyydysti kivien koloista pieniä kaloja.

toiseksi alin; Löpö loppu Leyltä... Arilla oli mistä antaa 12 litran tankistaan. Osassa pyöriä 9 litran tankit ja osassa 12 litran.

alakuva; Vesieste nimeltä Mekong... sitä emme ylittäneet ajamalla. Kelluvat laiturit veivät neljä pyörää kerrallaan.

P9 | Na Hin - Salavanh

2009-12-06T02:54:00.000-08:00

P9 | Na Hin - Salavanh

490km | +23 - +28 | Puoliaurinkoista, puoliaurinkoista ja aurinkoista

Koneet käyvät seiskalta... Samin tosin vasta vartin yli työnneltyämme Samin konetta ympäri pihaa. Mutta aamukuntoilu on hyvästä. Päivän 400 ensimmäistä kilometriä eivät ole kovin inspiroivia. Päätietä, päätietä ja päätietä... ei ihan omiaan pienille offroad pyörille, mutta kyllä niilläkin pitää vähän reilun satasen matkanopeutta. Nopeimmat ottavat mittarinopeutta 130km/h ja hitaimmat 110km/h.

Rivakasti matka kuitenkin eteni perillä Salavanhissa olimme hetikohta neljän jälkeen. Viimeiset vajaa 80km hauskaa hiekkatietä yhdellä jokiylityksellä ja Laosin etelä on kohdalla. Ilmasto kuivenee ja lämpenee. Aamulla ennätin jo hetken kaivata Paksaniin jättämääni toppatakkia mutta kaiho hävelveni nopeasti auringon kivutessa radalleen.

Päivän pitkän asvalttivedon syynä pieni kartanluku error matkaa suunnitellessa. Nyt saamme pidettyä kaksi Don Khong yötämme ja huomenna takaisin normaaliin menoon mitä se normaali sitten onkaan... ;]

---

yläkuva; Kari matkalla etelään päätietä numero 13

toiseksi ylin; Ari matkalla etelään päätietä numero 13... Arilla cruise päällä... ;]

keskellä; Laosissa kyltit ovat onneksi myös ymmärrettävällä kielellä. Voipi olla että kestäisi hetken ennen kuin Laosia oppisi lukemaan.

toiseksi alin; Päivän vesieste... Kirsi ja Tommi onnistuivat kastelemaan itsensä noin kokonaan kun vetivät vauhdilla keskeltä.

alakuva; Ari ihmettelemässä, että mikä sille jätesäkille tuli kun hyppäsi matkasta.

P8 | Paksan - Na Hin

2009-12-06T02:51:00.001-08:00

P8 | Paksan - Na Hin

140 + 80km | +24 - +29 | ja aurinkoa täynnä koko päivä

Tänään minulla luxusaamu. Ley käyttää moponi aamuvarikolla ja napista jälleen käyntiin koko loppupäivän. Ryhmäkin taitaa olla onnellinen kun kenenkään ei tarviii työntää ... ;)

Päivä kahdeksan rento päivä. Aamupäivällä 140km siirtymä Paksanista Na Hiniin hyvää asvalttibaanaa. Matkalla suomalaisesta mittapuusta katsottuna muutama erikoinen rekka. Koirarekat vievät Laosista Vietnamiin paikallisia koiria vietnamilaisiin ravintoloihin. Leyn mukaan moni vaihtaa koiransa mm. lakanaan tai tyynyyn ja Musti päätyy vietnamilaiseen pataan. Kuvaamamme koirarekan kuljettaja oli ilmeisesti jollakin tapaa tietoinen eurooppalaisesta mittapuusta. Oli pahana kuvatessamme kuormaa.

Iltapäivällä konepyöräkuljettajista tulee lava-autoturisteja. Matka Na Hinistä Khron Long luolaan kulkee lavalla minua ja Aria lukuunottamatta. Khron Long oli positiivinen yllätys tippukiviluolastona. Ajoimme pitkähäntäveneillä 7km pitkän maanalaisen joen päästä päähän. Matalikot menivät kahlaamalla. Retkikuntamme jaettiin kolmeen veneeseen, joissa jokaisessa oman väriset pelastusliivit.

Aurinko on vaihtumassa täysikuuksi palatessamme takaisin majapaikkaamme. Eikun laoslaisten eväiden ääreen. Huomenna edessä retkemme pisin ajopäivä.

---

yläkuva; HotDogs... eli laosilaisia koiria matkalla vietnamilaisiin ruokapöytiin.

toiseksi ylin; Na Hinin riisotin mökkimme.

keskellä; Konepyöräkuljettajista tuli Na Hinissa lava-auton matkustajia... ja vieläpä omasta vapaasta tahdosta! Ari oli ainut joka lähti kanssani konepyörällä luolille.

toiseksi alin; Sami kauhuissaan luolaretkellä.

alakuva; Esko ja Aaro etualalla matalikkoa ylittämässä vuoren sisäisellä joella.

P7 | Vien Thong - Paksan

2009-12-06T02:45:00.000-08:00

P7 | Vien Thong - Paksan

210km | +23 - +28 | Sol, sol y kuutamo

Päivä alkaa pyöräni työntämisellä. Sähköstartti ei tahdo toimia aamuisin mutta työntöstartti kyllä. Voimassa on sääntö, että viimeinen ei saa kadota horisonttiin ennen kuin matkanjohtajan pyörä käy... jotenkin ilmassa on, että sitä viimeisen kohtaloa vältellään... ;)

Ajopäivä oli upein mitä olen konepyöräkuljettajaurani aikana offroad -pyörällä ajanut. Tiet olivat kyllä yleisiä teitä, mutta EU-direktiivien mukaan ne olisi luokiteltu selkeäksi off-road maastoksi... oli jokien ylityksiä, oli pätkiä jossa parinkymmenen sentin kerros tomupölyä (jos kotikadulle levittäisi 20cm tomusokeria niin pääsi samaan fiilikseen. Tietty alle pitäisi kaivaa monttuja ja kätkeä kivenmukuloita), oli rapavelliränniä jossa rapa parhaimmillaan puolessa vanteessa... ja tietty upeaa vuoristomutkaa yksi toisensa jälkeen. Ja tulihan niitä pikku lippoja... Sami, Ley, Esko, Tiina ja Kirsi liittyivät tänne porukkaamme, jolla kumipuoli ei aina ole välttämättä alaspäin... ;)

Oli meillä asvalttiakin alla tänään... viimeiset 30km... sen verran pitkään meni kuitenkin tuolla päällystämätömällä osuudella, että asvaltista saimme nauttia täysikuun alla. Ja oli hyvä tulla hotelliin kuutamolla. Kuun valo edes vähän lievensi riparapaisuuttamme... en mahdottomasti ylläty jos Paksan Hotelin ulko-oveen ilmestyy huomenna kyltti... 'No Bikers!' ... senverta paljon savea ja rapaa jäi joka huoneeseen, pyyhkeisiin ja lakanoihin...

---

yläkuva; Heikki pomppii joukon kärjessä isojen tyttöjen ja poikien linnanmäellä

toiseksi ylin; Pasin tyylinäyte joenylityksestä... pikkasen hakee mutta yli tulee.

keskellä; hidastin viidakossa. Tietyö, tuli puolentoista tunnin tauko... tiemestari oli tiukkana. Ei itku, ei nauru, ei hampaiden kiristys ei lahjonta eikä mikään muukaan autanut ohipääsyyn mopoilla.

toiseksi alin; Ari kiipeämässä kuraisempaa mäkeä.

alakuva; Pyörä pystyyn ja matka jatkuu... päivän parhaat kurakot jäivät kuvaamatta kun niihin ei voinnut pysähtyä kuvaamaan... :)

P6 | Vien Thong - Phonsavan

2009-12-02T03:50:00.000-08:00

P6 | Vien Thong - Phonsavan

190km | +16 - + 24 | aamuusvaa, puoliaurinkoista ja aurinkoista.

Kuumuus ei häiritse aamulla minkään vertaa ja Vien Thongin ainoaa ravintolaa vastapäätä toppatakkeja myyvällä naisella taitaa olla vuoden paras aamu. Melkein koko porukkamme ostaa tokkatakit... hintahaarukka 20 - 25000 kippiä, mikä on kahden euron molemmin puolin!

Liikkeellä olemme hetikohta yhdeksän jälkeen. Teitä ja maisemia paha mennä sanoin kuvaamaan ja kuviin niitä on vaikea saada tarttumaan. Mutta molemmat upeita. Suorat joita ei ole eivät tänäänkään pääse ketään pitkästyttämään taittaessamme mutkasta mutkaan.

Minä olin sitten se kolmas viidakon suhahduttaja. En tosin mennyt pöpelikköön saakka. Junnasin kolmeakymppiä ylämäkeen lava-auton perässä, seisoin tapeilla ja katselin heinien takaa avautuvia hulppeita maisemia. Seuraavassa kuvassa olin ojassa, josta sain pompautettua tielle mutta heti kyljelleen ja meni takaisin ojaan. Vauriot normaalit... pintaskraadea ja psykkisiä kraatereita... ehkä sitä sitten isona oppii ajamaan moottoripyörällä... ;)

Tänään kohteena Riihimäen kokoinen Phonsavan, jossa olemme hyvässä ajassa. Niin hyvässä että ehdimme käydä Plains of Jars 1'llä. Plain of Jarsit ovat ruukkutasankoja jossa satoja noin 2000 vuotta vanhoja metrin ja kahden kokoisia yhdestä kivestä tehtyjä ruukkuja, joiden alkuperää kukaan ei tiedä. Eikä se selviä meillekään. Kirsillä kuitenkin ehkä paras teoria. Kirsi arveli ruukkujen olevan alieneiden munakuppeja, johon oliot avaruuden ovat joskus tuonneet munia hautumaan ja niistä syntynyt homo sapieksen näköisiä repliikoita... alieneita joukossamme? ... ;)

---

yläkuva; Toppatakki ostoksilla. Pasi löytänyt omansa. Tommi ja Sami mylläävät. Tiina katselee epäillen.

toiseksi ylin; Pieni pätkä päivän baanaa.

keskellä; Missä ollaan mikä maa? Ari ja Kirsi paikallistamasta meitä kartalta.

toiseksi alin; Kun risteytetään puutarhajyrsin ja traktori saadaan laosilainen kuljetin... ;)

alakuva; 'Älä kiipeile Jarsien päällä', luki kyltissä portilla... mahallaan rukkuun kurkkiminen ei ole kiipeilyä. Lähde, Tiina... ;)

P5 | Luang Prabang - Vien Thong

2009-12-02T03:21:00.000-08:00

P5 | Luang Prabang - Vien Thong

220km | +22 - +28 | puoliaurinkoista, puoliaurinkoista ja aurinkoista

Se oli sitten paras ajopäivä toistaiseksi. Parhaaksi sen teki 90km mutkaista, mäkistä, monttuista, pölyistä, heikkaista, kanaista, sikaista, savista ja kapeaa vuoristotietä, joka parhaimmillaan kulki useastakin kohtaa keskellä vuoren harjannetta avautuen tien molemmille puolille hulppeina maisemina.

Vuoristokylien läpi ajettaessa vasen käsi toimi vilkuttimena itse kullakin. Välillä ainakin itselläni teki tiukkaa kun piti yhtä aikaa vilkuttaa vasemmalla, ohjata oikealla, vaihtaa vaidetta, jarruttaa, taittaa mutkaan ja väistää kanaa jne.

Tommilla yksi mutka meni pitkäksi vaikka molemmat kädet olivat ohjaustangossa kiinni. Parimetrinen ruovikko ehti tuskin suhahtaa kun Tommi takavalo vilahti näkyvistä syvään ojaan heinien ja bambujen sekaan. Viidakossa suhisi... ;) ... siinä olisi sitten seuraavalla tauolla ihmetelty mihin yksi konepyöräkuljetaja katosi ensimäisen ja viimeisen välistä. Ei fyysisiä vahinkoja... ehkä pieniä psyykkisiä.

Suorat puuttuivat tämän päivän ohjelmasta kokonaan. Niin myös muut turistit. Laosin pääturistialue on Vientiane - Vang Vieng - Luang Prabang sektori. Luang Prabangista ei tarvitse ajaa montakaan kilomtriä länteen, pohjoiseen tai itään ja valkonaamat loppuvat.

Päivän päättärimme on Peräseinajoen kokoinen Vieng Thong, jossa olemme pari tuntia ennen auringonlaskua. Ajatuksena oli käydä kuumilla lähteillä joita ei löytynyt. Sen sijaan löytyi yksi kuuma lampi, jonka alapuolella oli rivistö suihkuja ja paljon paikallisia... ja sen verran turistia olimme, että päädyimme hotellimme suihkuihin. Aaro päätyi Vieng Thongissa paikatavaksi. Ei pari tikkiä vakavampaa. Pyörä lipsahti irtosoramutkassa alta. Sekä Aaro, että pyörä voivat hyvin.

---

yläkuva; Sponsor miehen tiellä pitää tietää Sami

toiseksi ylin; Missä Tommi luuraa... syventävän maastoajon kurssilla? Tai sitten jäi sponsorit juomat ja mutka meni leveäksi?

keskellä; Laosissa huomaa nopeasti milloin on poistunut turistiseudulta... joka kylässä riitti lapsi ja kaksi ihmettelemään konepyörävalkonaamaa.

toiseksi alin; Esko kiitämässä vuoristokylän halki itään.

alakuva; Samin johdolla Vieng Thongin kuumia lähteitä etsimässä... ;)

P4 | Luang Prabang - Pak Ou - Luang Prabang

2009-11-30T07:39:00.000-08:00

P4 | Luang Prabang - Pak Ou - Luang Prabang

50km | + 21 - +30 | Sol, Sol ja Sol

Tänään rento Luang Prabang ja sen ympäristön päivä. Ympäristömme on Pak Ou... buddhapatsaiden 'hautausmaa' Mekongin rannalla 25km Luang Prabagista pohjoiseen, joka myös Laos -seikkailumme pohjoisin piste. Hautuumaa on itse asiassa kaksi luolaa, johon paikallinen väki kantaa kodeistaan poistuvia buddhapatsaita.

Olen Aaron kanssa ensimmäisenä paikalla vaikka jään viimeisenä sahaamaan Hondaani käyntiin hotellin pihalle. Oli järjestyksessä toinen työntöstarttiaamu. Ilmanputsari alkaa olla tukossa. Iltapäivällä jokaisen ilmanputsari pääsee hoitoon... ja aikakin on, aika moni niistä on ainakin menossa tukkoon. Pölypätkiä kun riittää vallan mukavasti.

Tänään on pölypätkän ja asfalttipätkän lisäksi veneilypätkä Mekogilla. Useimmat valkonaamat tulevat Pak Oun luoilille veneillä... johtuu ilmeisesti siitä että heillä ei ole moottoripyöriä. Ryhmämme oli yksimielinen, että pitkälle veneajelulle ei lähdetä kun konepyörätkin on.

Auringonlaskun aikaan hölkkäämme Luang Prabangin keskuskukkulalle auringonlaskua bongaamaan. Jää jotakin seuraavaan kertaan. Myöhästymme kaksi minuuttia. Tai Pasi, Sami ja minä myöhästymme. Heikki, Kirsi ja Tiina olivat paikalla hyvissä ajoin. Muut kun ovat kuka missäkin... vapaailta.

Höyrysaunasta emme myöhästy. Päivä päättyy Lao Red Crossin höyrysaunaan, joka melkein hotelliamme vastapäätä. Sauna on mielenkiintoinen suomalaisen standardin mukaan... kolmen neliön koppi johon pukkaa kuumaa yrttihöyryä. Suihkun virkaa joitaa kylmävesiletku alakerrassa... mutta kylmävesiletkuista riippumatta olo on yrttihöyryjen jälkeen kuin kolme laakson kuninkaalla Tuhannen ja Yhden yön saduista... ;)

---

yläkuva; Watteja... buddhalaisia temppeleitä Laosissa riittää innokkaallekin wattibongaajalle kuukausiksi ellei vuosiksi... ;)

toiseksi ylin; Buddha patsaiden hautausmaa. Pak Oun luoliin voit tuoda vanhaksi jääneen buddhapatsaasi. Se pestään pyhällä vedellä ja hyvä karma leviiä ympärillesi.

keskellä; Aaro, Sami, Heikki, Kirsi, Kari ja Tommi Mekongin maltisilla laineilla.

toiseksi alin; Pasi ja Ari Pak Oun hauskalla pikkutiellä. Itse olin mennessä ajaa norsun ahteriin. Mutta moottoripyöräilyssä läheltä piti ei lasketa.

alakuva; Yrtinpuhdas saunaryhmämme yrttiteellä Lao Red Crossin yrttisaunassa. Vasemmalta; Tommi, Kirsi, Peter, Kari ja Pasi :)

P3 | Vang Vieng - Luang Prabang

2009-11-29T18:36:00.000-08:00

P3 | Vang Vieng - Luang Prabang

250km | aurinkoista, puoliaurinkoista ja aurinkoista | +23 - +29

Enpä muista milloin olen 250km matkalla ajanut yhtä monta hauskaa mutkaa kuin tänään. Käytänössä taitoimme päivän mutkasta mutkaan hävyttömän hienoissa vuoritomaisemissa.

Aamu alkoi kuitenkin kuntosuorituksella. Teimme pienen aamulenkin (pyörillä) yhdelle Vang Viengin monista luolista. Kohdeluolamme 'ovi' ei ollut alhaalla vaan noin sata metriä ylhäällä pystysuorahkoa luonnonkiviportaikkoa. Hikipisaran ja toisen oli pukata. Vang Viengin ympäristö on kuuluisa upeista luolistaan ja ne ovat suosittu päiväretkikohde.

Kello lähenee yhtätoista kun pääsemme liikkeelle ja aurinko tekee laskuaan kun olemme perillä. Perillä olemme itseasiassa moneen aikaan. Itse tulen viimeisenä valokuvaajien kanssa. Sami on tuntia aikaisemmin. Pientä viivästystä aiheutti myös Arin takarengas, joka päätti tyhjentyä. Se oli kuitenkin mysterious tyhjeneminen. Reikää ei löytynyt vaikka sisärengasta pyöritettiin vesivadissa kerran jos toisenkin.

Ilta päättyy 'do it your self' -barbeque ravintolassa. Pöytien keskeltä keskilaatta pois ja hehkuvat hiilet tilalle. Hiilien päälle 'paistinpannu', eväät raakana pöytää ja kokkaus voi alkaa... vastuu siirtyy valmistajalle... ;)

yläkuva; Jokimaisema sokeritoppavuorineen Vang Viengin hotellimme rannasta.

toiseksi ylin; Kulta Buddha ja Tiina Buddha pyhässä luolassa aamuretkellämme.

keskellä; Tommi muikistelee aarusorilla. Takana Aaro, Pasi ja Kari. Tänään ei hiekkatietä kuin aamun ensimmäinen tusina kilometriä.

toiseksi alin; Kari lähdössä huikopalatauolta. Suomeksi paikan nimi oli Lähellä Taivasta.

alakuva; iltakokkauspuuhissa LaoLao Garden restaurangissa. Ehkäpä mukavin ravintola missä olen itse Laosissa ollut. Omalla kohdalla kolmas retki Laosiin.

P2 | Vientiane - Vang Vieng

2009-11-28T06:28:00.000-08:00

P2 | Vientiane - Vang Vieng

320km | +25 - +31 | Aurinkoa, aurinkoa ja aurinkoa | hotellilta hotellille 8,5h

... aamu alkaa niin kuin laosilaisilla aamu alkaa, lihanuudelikeitolla! Ja maistuuhan se. Jokainen on jo aamiaiselle tullessani sovituun aamiaisaikaan kello 7. Polte ajamaan? Liikkeellä olemme yhdeksältä ja buddhapuistossa, päivän kultturikohteella reilu puoli tuntia myöhemmin. Puisto on uniikki hindulaisvaikutteinen buddha-patsaista koostuva puisto Mekongin rannalla, joka paikallisen miinaäkkijyrän toteuttama. Kun paikallinen miinaäkkijyrkkä sitten muutti Thaimaaseen joen toiselle puolelle, sinne nousi samanlainen.

Päivän ensimmäiset pölyt saamme heti buddhapuiston jälkeen... kun aurinkolasit tarpeeksi pölyyntyvät ei pölyäkään enää ole nähdä... ;). Paikallistietäjämme Ley vetää meidät kohti pohjoista tuhannella ja yhdellä mutkalla halki maaseudun. Liikenne on Laosissa vähäistä ja Laosin maaseudulla sitäkin vähäisempää. Minkä laista mahtaa olla kun pääsemme Laosin vähäväkiseen osaan. Nyt olemme 'ruuhkalaosisa'. Maa on noin Suomen kokoinen ja väkeä on noin Suomen verran.

Tänään ei ole varsinaisesti Samin päivä. Reipas naula menee renkaasta läpi heti huikopalatauon jälkeen ja pari tuntia myöhemmin Sami hukkaa ketjut vuoristoylityksessä. Ei löydy vaikka käy etsimässä minun pyörälläni rullattuaan ensin pari kilometriä alas. Olimme kahden ajamassa porukkaa kiinni renkaankorjauksen jäljiltä. Hyvin ajoimmekin. Porukka ilmestyy takaamme valmistellessamme Samin pyörää rahtikuntoon. Ja hetikohta porukan perään ilmestyy vuokrausfirmamme lava-auto mutkan takaa kanoottia täynnä. Kanootit katolle, Samin pyörä ja matka jatkuu kohti Vang Viengiä... ja yes, ketjujen hukkaaminen kesken ajon on tapahtumana ainakin toistaiseksi ainoa laatuaan mihin olen törmännyt... ;)

Päivän päättärin Vang Viengin lähestyessä tiet ja maisemat sen kun paranevat mutka mutkan jälkeen... jas Vang Viengissä olemmekin jossakin samanlaisissa maisemissa kuin Halong Bayn sokeritoppavuori saaristossa. Samille tulossa uudet ketjut bussilla Vientianesta,

yläkuva; Kirsi arvioimassa aamiaisnuudelikeiton määrä ja laatua ;)

toiseksi ylin; Hondat rivissä hotellimme edessä. Bajaa ja XR'ää. Muuten samat laitteet, mutta Bajassa mulkosilmät ja istuinkorkeus jonkun sentin matalampi.

keskellä; Retkemme virallinen aloitus kuva buddhapuistosta.

toiseksi alin; Tiinan paita oli valkoinen vielä joku tunti sitten.

alakuva; Kanootit lavalta katolle ja Samin pyörä kyytiin. Uudet ketjut jo tilauksessa.

Päivä 0 - 1 | Helsinki - Hong Kong - Vientiane

2009-11-27T07:15:00.000-08:00

P 0 - 1 Helsinki - Hong Kong - Vientiane

... pitkä matka Laosiin on edelleen. Ja ei tuo varmaan tule siitä muuttumaan. Itselläni vielä omakohtaista fakirismia kun jossakin mielenhäriössä sain päähäni lentää Hong Kongin kautta. Mutta konepyöräkuljettajan pää on arvoituksia täynnä? ... eipä silti, sain hoidettua asian jos toisenkin ja Vientianessa ajallaan. Koko LaoLao -porukka tuli Vientianeen kuin talitiaiset lintulaudalle kuka mistäkin ja mitäkin kautta... Ari ja Kari ennättivät käydä jopa kokeilemassa jumittumista Ankaran kentälle Turkissa. Kaikki olivat silti vähintään päivää etuajassa! ...

... viisumi irtoaa rajalta. Suomalaiselle 35$ valokuvan kanssa. Jos kuva unohtunut niin 36$ :) ... Keli on kuin se kuuluisa morsian varsinkin kun tulee Suomen marraskuusta. Asteita kolmisenkymmentä ja aurinko pilvettömällä taivaalla. Kolme pyörää näkyy olevan hotellin edessä jo tullessani. 'Ottakaa vain', oli pyörän vuokraaja tuumannut kun osa porukkaa oli käynyt vuokraamolla. Ja aika epämuodollista on minunkin käydessä. Kukaan ei halua nähdä ajokorttia sen enempää kuin passia. Itse kukin valitsee mieleisensä, dollarit pöytään ja avaimet taskuun... lähtö aamulla kello 0800...

... elämän tarkoitusta toteuttamassa tällä matkalla; Kirsi Hakala, Tiina Kokkonen, Ari Matomäki, Heikki Sarparanta, Pasi Puhakka, Esko Roine, Aaro Aikonniemi, Sami Hokkanen, Kari Siekkinen, Tommi Siren ja matkanjohtaja bloggari P ... ;)

---

yläkuva; Hong Kong lentokentän lasin takaa tarkasteltuna

toiseksi ylin; Vientianeen Thai airwaysin lilavalkoisin siivin

keskellä; Viisumi hinnasto Vientianen kentällä. Suomi 35usd. Lista ulkopuolelle jäänyt Ruotsi ainoastaan 31usd. Kalleinta niin ikään kuva ulkopuolella olevilla kanadalaisilla 42usd.

toiseksi alin; Tiina sovittamassa Bajaa ja Sami XR'ää hotellin pihalla.

alakuva; Rekisterikilven voipi laittaa moneen paikkaan. Tässä yksi ratkaisu ala Laos... ;)

Päivä -1 | Helsinki

2009-11-25T01:00:00.000-08:00

... jos erään kuuluisan gallialaisen kylän asukkaat tulisivat tänään Suomi -nimiseen maahan planeettaame pohjoisreunoille he olisivat varmoja, että taivas on pudonnut niskaamme. Mutta matalasta harmaasta taivaasta riippumatta olen pakannut ja avannut LaoLao pioneerimatkan blogin. Eikun lentokentälle ja Laosiin. Lisää kuuluu aina kun yhteydet pelaavat. Matkan keskiosan pienissä kylissä eivät mitenkään välttämättä päivittäin...