P7 | Vien Thong - Paksan
210km | +23 - +28 | Sol, sol y kuutamo
Päivä alkaa pyöräni työntämisellä. Sähköstartti ei tahdo toimia aamuisin mutta työntöstartti kyllä. Voimassa on sääntö, että viimeinen ei saa kadota horisonttiin ennen kuin matkanjohtajan pyörä käy... jotenkin ilmassa on, että sitä viimeisen kohtaloa vältellään... ;)
Ajopäivä oli upein mitä olen konepyöräkuljettajaurani aikana offroad -pyörällä ajanut. Tiet olivat kyllä yleisiä teitä, mutta EU-direktiivien mukaan ne olisi luokiteltu selkeäksi off-road maastoksi... oli jokien ylityksiä, oli pätkiä jossa parinkymmenen sentin kerros tomupölyä (jos kotikadulle levittäisi 20cm tomusokeria niin pääsi samaan fiilikseen. Tietty alle pitäisi kaivaa monttuja ja kätkeä kivenmukuloita), oli rapavelliränniä jossa rapa parhaimmillaan puolessa vanteessa... ja tietty upeaa vuoristomutkaa yksi toisensa jälkeen. Ja tulihan niitä pikku lippoja... Sami, Ley, Esko, Tiina ja Kirsi liittyivät tänne porukkaamme, jolla kumipuoli ei aina ole välttämättä alaspäin... ;)
Oli meillä asvalttiakin alla tänään... viimeiset 30km... sen verran pitkään meni kuitenkin tuolla päällystämätömällä osuudella, että asvaltista saimme nauttia täysikuun alla. Ja oli hyvä tulla hotelliin kuutamolla. Kuun valo edes vähän lievensi riparapaisuuttamme... en mahdottomasti ylläty jos Paksan Hotelin ulko-oveen ilmestyy huomenna kyltti... 'No Bikers!' ... senverta paljon savea ja rapaa jäi joka huoneeseen, pyyhkeisiin ja lakanoihin...
---
yläkuva; Heikki pomppii joukon kärjessä isojen tyttöjen ja poikien linnanmäellä
toiseksi ylin; Pasin tyylinäyte joenylityksestä... pikkasen hakee mutta yli tulee.
keskellä; hidastin viidakossa. Tietyö, tuli puolentoista tunnin tauko... tiemestari oli tiukkana. Ei itku, ei nauru, ei hampaiden kiristys ei lahjonta eikä mikään muukaan autanut ohipääsyyn mopoilla.
toiseksi alin; Ari kiipeämässä kuraisempaa mäkeä.
alakuva; Pyörä pystyyn ja matka jatkuu... päivän parhaat kurakot jäivät kuvaamatta kun niihin ei voinnut pysähtyä kuvaamaan... :)
